sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Julia Thurén (2/2013): "Virkistävän ajankohtaista"

Utaimen 2/2013 kävi läpi Demin tuottaja Julia Thurén:

Hei tiedotusoppilaiset! Mahtavaa päästä antamaan arviota lehdestänne, siinä oli paljon kiinnostavia juttuja, ja aion lukea sitä jatkossakin. Yllätyin siitä, miten ajankohtaisiin aiheisiin olette ehtineet tarttua.


Yleispalaute:

Tarkastelin juttuja siitä näkökulmasta, mitä olisin vielä kaivannut niihin lisää. Juttaiheet ja näkökulmat olivat monessa jutussa kiinnostavia. Muutamissa jutuissa kuitenkin tuli sellainen olo, ettei toimittaja ole kysynyt sitä viimeistä, tärkeintä kysymystä, vaan ikään kuin jättänyt haastateltavan haastamisen sikseen.

Toinen huomioni oli se, että niin monista jutuista pyrittiin tekemään reportaaseja kuvailemalla läsnäoloa. Vaikka tällainen kerronta on muodikasta, liiallisena se käy raskaaksi. Kokonaisuutena lehdessä ei kannata olla niin monia repparialkuisia juttuja. Lyhyisiin juttuihin ei välttämättä tarvitse laittaa kuvailuosuutta.

Kolmanneksi: jutut olivat hyvin kirjoitettu, mutta muutamissa jutuissa tuntui, että kappaleet olisi pitänyt hahmotella eri järjestykseen. Joissain jutuissa kiinnostavin / itse aihe selitettiin vasta jutun lopussa.

+ BONARIPALAUTE: 

Olen itse pikku hiljaa siirtynyt yhä enenevissä määrin lukemaan pelkästään minulle kuratoituja (Facebookissa suositeltuja) juttuja. Aloin tykätä Utain-sivua. Laittakaa vain rohkeasti jutuista enemmän nostoja viikossa, kun kerran teillä on niin paljon hienoja juttuja lehdessä. Etenkin napakat kolumnit leviävät verkossa nopeasti (ihmiset rakastavat osoittaa, että ”tämä kirjoitti tällä tavalla fiksusti, minäkin olen sitä mieltä, ja huomatkaa, että minä olen fiksu, kun luen tällaisia tekstejä”).

Kansi:

Kaikki kansiotsikot kiinnostavat. Sen sijaan ylävinjetin "ajassa", "kartalla" ja "luotain eivät ihan aukea.  Kannessa myös kiinnostava kuva, joskin olisi ollut kiva nähdä jäbän naamaa.

s. 2 –3

Avaus: ajankohtainen aihe (inhokkisanat ja -ilmaisut olleet juuri esillä), lopun esimerkki olisi voinut olla vielä henkilökohtaisempi, niin kolumni olisi ollut vielä tujumpi. Hyvä rakenne: yhdessä kappaleessa yksi asia.

Pysäköintitilaa on, autoja ei: Otsikossa sama asia toistuu kahteen kertaan, ja oikeastaan kolmannen kerran ingressissä. Otsikko olisi voinut olla ehkä vähän kikkailevampi, vaikka kyseessä onkin uutisjuttu. Olisin saattanut aloittaa jutun tuolla toisella kappaleella "keskiviikkona aamupäivällä...", jonka jälkeen melko pian päästänyt Johanna Lehtisen ääneen. Lisäksi olisi voinut lyhyesti mainita, että "juuri avattu parkkipaikka" tm, sillä nyt lukija ei aluksi tiedä, miksi Lehtinen ei odota vielä suurta ryntäystä "tässä vaiheessa". Hallin uutuus käy tosin ilmi faktaboksissa. Mukavaa, että näin lyhyeeseen juttuun on saatu kaikki osapuolet haastatteluun (omistaja ja asiakas). Ei selkeästi olla menty sieltä, missä aita on matalin! Tavallisesti en pidä siitä, että kuvia taitetaan päällekkäin, mutta tässä tuntuu toimivan.

Opiskelija-alennuksella lisää osallistujia: En täysin ymmärtänyt, mistä kyseessä olevassa kokeilussa on kyse. Opetetaanko siinä näyttelemistä, onko se harrastuskerho? ”Esityskonsepti on ensimmäinen laatuaan.” Tämän olisi voinut selittää nopeasti alussa. Muutoin uutinen on hyvä bongaus, joka kiinnostaa varmasti opiskelijaa.

Yritykset rikkovat Facebookin sääntöjä: Kiinnostava aihe! Pikkuhuomautuksena se, että olisi voinut sanoa "Facebook sulkee päivittäin MAAILMANLAAJUISESTI 60 000 yrityssivua", sillä ensin luulin, että puhutaan edelleen Suomesta ja ihmettelin, että miten niin suuri luku on mahdollinen. Aiheesta voisi tehdä suuremmankin jutun, esim. haastattelemalla yritystä, jonka sivu on suljettu (jos sellaisen löytäisi). Tosin ei ehkä lehtenne konseptin mukaista. Hyvä että loppuun oli laitettu selitys siitä, mitä haittaa sivun sulkemisesta yritykselle on, kiinnostavaa!

Vessajonossa etuilu yleistyy: Hahaa, mahtava otsikointi! Heti alkoi kiinnostaa. (Tässä on selkeästi verkkouutiseksi ainesta.) Lisäksi juttu jakaa ymmärrystä (mikä on yksi journalismin tärkeitä tavoitteita!) sekä heille, joita etuillaan että heille, joilla on ko sairaus muttei tietoa passista.

Mielenosoitus rasismia vastaan: Hyvä, että heti jutun alussa kerrotaan, miksi kyseinen tapahtuma pidetään.

Lämmitys lisäsi hiilipäästöjä: Hienoa että jutun lopussa avataan, miksi puhutaan vuoden 2010 aikaisesta tilastosta vasta nyt.

Toimittaja haastateltavan oppilaana: Näin lehti tehtiin on hauska juttukonsepti, ja kyseinen juttu kiinnostava oivallus. Olisin vielä halunnut tietää, mihin juttuun kirjoittaja haastatteli tyyppiä, tyyliin "sivun xx juttuun", vaikka kyseinen tieto käykin myöhemmin lehteä selatessa selville. Tällaiset taustoittavat pikkujutut ovat aina kiinnostavia tiisereitä, ja niitä harrastetaan kiitettävästi aikakauslehdissä, hauskaa jos käytäntö lisääntyisi myös sanomalehdissä.

Tupruttelija voi saada häädön savuttomasta talosta: Vaikkei yhden sanan toisto ole tekstissä hyvä juttu, joskus eri synonyymien keksiminen alkaa tuntua liialliselta kikkailulta (tupruttelija, tupakoitsija, sauhuttelija...) Selkeä uutisjuttu, hyvä että siinä valaistaan myös sitä, miten vanhoihin taloihin voi saada tupakointikiellon. Kuvitus on sympaattinen!

s. 4–5

Törkeät tukijoukot: Hyvä otsikko (kun ajatellaan usein, että tukijoukot ovat tärkeitä). Alku on pyrkinyt tuomaan repparimaista läsnäolon tuntua juttuun, mutta jutun olisi voinut aloittaa kiinnostavammin kuvailemalla suoraan tammikuun alun ottelua. Toimittajalla on oikeus kuvailla asiaa, vaikkei hän olisi paikalla ollutkaan, jos saa tiedot tunnelmasta ym haastateltavalta, eli tässä tapauksessa joukkuejohtaja Petri Rajasalolta. Jutun olisi voinut rajata koskemaan pelkästään joukkueurheilua ja kyseistä jääkiekkojoukkuetta, sillä nyt tulee sellainen olo, että lyhyeen juttuun yritetään mahduttaa mahdollisimman monta haastateltavaa hieman väkisin. Rajasalolta olisi voinut esim kysyä, että saavatko riehuvat vanhemmatkin rangaistuksen, jos kerran se on kiellettyä katsomossa. Ilmiö on kiinnostava ja esillä tällä hetkellä hyvin. Tykkään aina taustoittavista kainaloista, mutta tässä kohdassa tuntuu, ettei urheilusosiologilla ollut mitään erityisen asiantuntevaa sanottavaa. Oliko hän tutkinut aihetta? Minua jäi kiinnostamaan, miksi vanhemmista on tullut aggressiivisia, jos kerran eivät aiemmin ole olleet. Taitto on kivan näköinen.

s. 6–7

Heidi ja Niklas ajavat pimppistä: Ihanan sympaattinen juttu! Ei suhtauduttu lainkaan ylenkatsoen pimppiksen ajajiin, mikä olisi voinut helposti kuultaa jutusta läpi. Nyt juttu tuntui virkistävän myönteiseltä, mutta siinä oli kuitenkin otettu vastanäkökulmakin (valittavat naapurit) lukuun. Olisin vielä kaivannut Heidiltä ja Niklakselta vastauksen siihen, mistä he saavat rahat yhä kallistuvaan bensaan ja mikä on heidän kantansa yksityisautoilu + ilmastonmuutos -dilemmaan (kun varmasti kaikki paasaavat siitä koko ajan ympärillä). Ingressi ei tunnu aivan loppuun saakka mietityltä, otsikko sen sijaan on rohkean tartuttava. Yleisesti ottaen hauskaa kielenkäyttöä (pitkänhuiskea), kuulemma-sana on turhan puhekielinen lehtijuttuun.

Nettimummo innostaa tarttumaan vatkaimeen: Ajankohtainen juttu (EU-rahoitusten paheksunta). Olisin siirtänyt toisen ja kolmannen kappaleen paikkoja, sillä nettivideota olisi ollut hyvä käsitellä heti kärkeen, kun se on jutun pääpointti. Lopetuksen Veijo oli sympaattinen.

s. 8–11

Helvetin putouksilla: Sekä kannessa että lehdessä kiinnostavat otsikot, kuvat myös onnistuneet. Jutussa olisi voinut valita, kertooko jääkiipeilystä vai Jani Perkiöstä. Nyt henkilö jää melko etäiseksi, vaikka häntä seurataan koko ajan. Miksi Perkiö harrastaa lajia? Jutusta jäi tunne, että on tällainen laji ja joku harrastaa jossain sitä. Kieli on täsmällistä ja luontevaa, ei turhan kikkailevaa.

s. 12–13
Kritiikki kolahtaa konkariinkin: Mukavaa, että jutussa pysytään näkökulmassa (kritiikki) eikä sorruta jaarittelemaan Malmbergin saavutuksista, vaikka niitä varmasti olisi ollut kerrottavana. Mies on saatu hienosti avautumaan herkkänahkaisuudestaan. Ingressi olisi voinut olla hieman lyhyempi ja napakampi.

Gallup: Kysymys lauseenvastike-muodossa oli hankala, piti lukea kahdesti. Vaikka gallup-kysymyksissä pyritään lyhyyteen, voi niissä silti käyttää sivulauseita: ”Kenestä haluaisit lukea elämäkerran, joka on kirjoitettu tutkivan journalismin menetelmin?” En täysin ymmärtänyt, mitä tutkivan journalismin menetelmillä tässä tarkoitetaan. Minun piti myös googlata Krishnamurti (jota ei ollut boldattu ja nimestä unohdettu h-kirjain, ehkä olisi voinut sanoa myös etunimen), hänelle olisi siis voinut antaa jonkin määreen vaikka suluissakin. Näin lyhyissä jutuissa kannattaa olla erityisen tarkka nimissä. Gallupissa on ansiokkaasti kysytty lisäkysymyksä ja vastaajat ovat mukavan erilaisia.

Överiksi menee, mutta menköön: Petri Luukkasesta on tehty nyt monia ylistäviä juttuja, joten tämä hyvin kirjoitettu kommentti oli todella tervetullut ja virkistävä näkökulma dokumentille. Otsikko tosin mielestäni hieman kumosi kirjoittajan mielipidettä.

Mediapeliä: Hyvä aihe, napakka kirjoitus, mukavasti ripoteltu faktaa joukkoon (luvut ja Suomen lain näkemys), hienosti muotoiltu loppukaneetti. Juuri tällainen juttu kannattaisi ehdottomasti jakaa Utaimen Facebook-sivun kautta, mielellään viimeisen lauseen lainauksella.

Lämpenee: hauskasti muotoiltu juttu, vaikka jouduinkin lukemaan sen kaksi kertaa ymmärtääkseni: ehkäpä juuri siinä olikin jutun juoni! (Tällainen juttu voisi olla myös Journalisti-lehdessä.)

s. 14–15

Punaisen nenän takana ei ole mikään pelle: En ole ”ei mikään xxx” -otsikkojen fani, ne ovat usein vähän laiskoja. Ingressistä: kannattaa välttää epämääräisiä määritteitä ”joissain”, voi vain reilusti sanoa ”herättää ihmisissä pelkoa”. Inkkuun ei ehkä olisi kannattanut sekoittaa Nasse-setiä ja Pelle Hermanneita, vaan esitellä suoraan pelkkä idea. Juttu alkaa hienolla mielikuvalla (maailman pienin naamio) ja on hyvin kirjoitettu. Olisin kaivannut vielä konkreettisempia esimerkkejä siitä, miten pelle voi auttaa (tai parhaimmillaan, miten se on ihan oikeasti auttanut) uhria tai vankia. Hieno kuva.

Kersantti Pippurin pauloissa: Ingressissä olisi voinut kertoa, miksi tämä juttu tehdään (eli mainita Beatles tribuutti –tapahtuma). Otsikko ei aukea. Juttu on niin lyhyt, että vuoden 2005 keikkaa kuvaileva alku hämää lukijaa, kun siihen ei sitten palata missään vaiheessa. Nyt aikamuoto pomppaa vähän turhan nopeasti eteenpäin ja juttu jää hieman sekavaksi – yhtäkkiä ollaankin työmatkalla hotellihuoneessa. Tapahtuman bongaus on sinänsä kiinnostava nosto.

Näin koin: Aiheen ajankohtaisuuden  (eli ulkoilureitin suunnittelun) olisi voinut esitellä lukijalle heti alkuun. Kolumni tuntuu hieman liian pitkältä, tiivistämällä siitä olisi saanut napakamman ja luettavamman. Vaikka tiskipöydän valossa koettu väkivalta on hauska lisäys valo-kielikuvaan, tuntuu naisiin kohdistuvan väkivallan sekoittaminen aiheeseen sekavalta. Inkkuun olisi melkein voinut nostaa ajatuksen siitä, että pimeys on luksusta, mikä on kirjoittajalta hyvin sanottu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti