Aune Waronen (Utain 5/2013): "Hiki-teema kantaa kokonaisuutta kivasti"

Utaimen 5/2013 arvioi vapaa toimittaja Aune Waronen:

Tiivistys. Hiki-teema kantaa kokonaisuutta, mutta ei kahlitse jokaista juttua liian tiukasti teemaan. Lehdessä näkyvät eri tekijöiden tassunjäljet, mitä pidän enemmänkin hyvänä rosoisuutena kuin häiritsevänä epätasaisuutena. Pilkut paikalleen ja pisteitä pitkien polveilevien lauseiden sijaan. Suomen kielen tarkkuutta ei ole koskaan liikaa. Napakat otsikot ilahduttavat, ingressimäiset hämmentävät. Uutisen rakenne kannattaa vääntää omaan selkäytimeen vaikka rautalangasta. Lyhyt juttu on vain jäävuoren huippu; pinnanalainen osuus pitää tuntea. Avaus ja kolumnit tuottivat iloa. Ne olivat pääosin helpon näköistä tekstiä, mikä arvattavasti on vaatinut ajattelua ja karsintaa. Kestäisin vieläkin enemmän yllätyksiä, persoonallista ilmaisua ja rohkeutta! Arvioin pitkälti omista freelancerin lähtökohdistani, mutta toki myös lukijana: mitä olisi itse kaivanut juttuun lisää tai miten sitä olisin muuttanut.

Kansi. Hiki tihkuu kannen lähikuvasta. Hikinoro toimii tehokkaasti aistien herättäjänä, mutta rajaus olisi voinut olla väljempi. Vasta kuvatekstistä avautuu missä tilanteessa profiilin omistaja on. Alahyllyn vinkit tarttuvat hyvin teemaan.

Sivu 2:

Avaus. Mainio tiivistys hien syvimmästä olemuksesta ja kiva sukellus kohti sisältöä.. Hyvä veto on rinnastaa suhtautuminen menneisyyden hikeen ja nykyhikeen.

Kaupat vaihtavat varkaiden tuntomerkkejä. Otsikko saa odottamaan kohu-uutista yksityisyyden suojan rikkomisesta, mutta ensimmäisessä puhelainauksessa tarkennetaan, että keskiössä ovat varkaudet, eivät varkaat. Silti kerrotaan, että verkostossa jaetaan näpistäjien tuntomerkkejä. Loppuun on kuitenkin haudattu otsikon kumoava väite: Henkilö ei saa olla tunnistettavissa kuvauksesta. Siis mitä? Kysymykseksi jää haastatellun myymäläpäällikön huoli siitä, leimautuuko joku viaton kuvauksen perusteella varkaaksi. Kuva tuntuu näpsäisyltä, ajatus puuttuu.

Tampere haluaa eroon epäpätevistä sijaisista. Perusuutinen ja ok, mutta tämä otsikko toimisi paremmin ingressinä. Otsikko voisi zoomata napakasti esimerkiksi ammattilaisten palkkaamiseen sijaisiksi.

Ummikot tilaavat muuntohuumeita netistä. Kiinnostava aihe. Uutisen editointi olisi jäntevöittänyt juttua. Esimerkiksi muuntohuumeiden halpuus on ilmeisen tärkeä syy aineiden käytön lisääntymiseen, mikä tuleekin esiin puolivälin paikkeilla. Tuttua varmaan, mutta rakenne on aina hyvä miettiä kärjellään olevan kolmion kautta. Jos tästä olisi jouduttu napsaisemaan puolet pois tilan vuoksi, olisi ainoaksi syyksi muuntohuumeiden lisääntymiseen jäänyt se, että niitä on tarjolla enemmän kuin ennen.

Denguekuume yleistynyt hurjasti. Lyhyt perusuutinen. Tästä näkynyt muuallakin tietoja viime aikoina. Tähän jää kaipaamaan faktaa, missä päin maailmaa denguekuumetapaukset ovat lisääntyneet. Viittaus kaukomatkailuun ei ihan riitä.

Sivu 3:

Opintopisteet tai ulos! Hyvä otsikko, houkuttelee heti lukemaan. Napakkaa tekstiä, asiat, pointti ja tilanne tulevat selväksi. Vielä uskottavampaa olisi ollut, jos Joonas olisi voinut puhua omalla nimellään. Nimettömyydestä tulee ajatus, että työskentelyssä opintojen ohella on jotain häpeämistä. Kuvalla, vaikkapa piirroksella, olisi voinut herkutella. Ovenkahvakuva tuntuu hätäratkaisulta.

Vihaiset linnut viettelevät. Hyvä, rajattu näkökulma Pirkanmaa-matkailuun.

Tippuri selättää lääkkeet. Todellisuudesta on tärkeää muistuttaa uusia sukupolvia, hyvä pieni terveysuutinen.

Tampereen keskusta paranee yhteistyönä. Tällaisenaan ihan pätevä uutinen aiheesta, josta syntyy ehkä toiminnan alkaessa kuvajuttu.

Näin lehti tehtiin: Nyt puhutaan possuista. Mikropossujutun esittely ei vielä ihan iske tässä.

Sivut 4-5:

Anna jännittäjän täristä. Lehden puheenaihejuttu, asiallinen ja koskettava.  Fakta ja tunne pääjutussa tasapainossa. Jännittäjän kokemuksista mennään luontevasti asiantuntijan kommentteihin ja kokonaisuus etenee hyvin. Mitta on oikea, mitään ei ole liikaa eikä mitään jää kaipaamaan. Tästä moni tunnistaa itsensä. Faktalaatikossa päällekkäisyyttä jutun huomioiden kanssa, eli sitä olisi voinut tiivistää. Veeran tarina konkretisoi tilanteita lisää vähän pitkästi, sitä olisi voinut lyhentää myös. Kuvaratkaisu on hieno oivallus. Se toimii monella tasolla ja tässä erityisen upeasti visuaalisen kerronnan kautta. Ylösalaisin  käännetyssä kuvassa lattiaan vähän epämääräisesti heijastuvat ihmiset  nostavat mieleen jännittämiseen liittyviä hetkiä: ’olisin voinut vajota maan alle’, ’olin kuin sumussa’ etc. www-testivinkki avaa juttua laajemmaksi.

Isot odotukset ajavat omaan huoneeseen. Hikikomori-ilmiöjuttu toimii jännittäjäjutun vierellä ja avaa kiinnostavasti toiseen kulttuuriin kuuluvan eristäytymisen muodon.

Sivu 6:

Raikkaus ei ole alumiinista kiinni. Hyvä aihe, jota on käsitelty viime vuosina aika paljon. Nyt se käsitellään ylimalkaisesti. Esimerkiksi viittaus sertifiointisymbolien etsimiseen ja turvallisiin tuotteisiin olisi vaatinut tarkempaa faktaa. Kosmetiikkaneuvojan lisäksi kommentti olisi ollut hyvä eknokemian tai allergiapuolen asiantuntijalta. Nettilehden blogissa aiheen otsikko on selvästi kiinnostavampi ja osuvampi: Himalajan suolaa kainaloissa. Samalla rentoudella olisi voinut otsikoida tämän. Taas otsikko muistuttaa enemmän ingressiä kuin otsikkoa.

Sivu 7:

Kauhu tuo rauhan. Hyvä otsikko ja kantava juttu, kiteyttää erinomaisesti sen, miksi jotkut ihmiset tarvitsevat kauhua. Kuvaratkaisu toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Sivut 8-11:

Hikeä ja valurautaa. Tuore ruokareppari, jossa näkökulma syvenee hienosti lehden teemaan. Onnistuitte yllättämään: en olisi välttämättä uskaltanut tarjota freenä juttua blineistä enkä ostajana syttynyt sille. Mutta toimii, sekä kuvat että teksti!

Sivu 12:

Maailmanparantaja. Perinteinen, mutta aika pintapuolinen henkilöjuttu mediavaikuttajasta katsoo taaksepäin. Hyvä, että myös aikaisempien sukupolvien kokemuksesta kysytään. Kysymyksillä olisi voinut syventää henkilökuvaa. Hiki on varmaan tullut joskus Hesarin toimituksessakin. Missä tilanteessa? Mistä Virkkunen on kiinnostunut tänään? Mitä hän löytää esimerkiksi New York Timesista? Valokuva olisi saanut olla vahva henkilökuva, ei näpsäisy virastotalon (tai vastaavan) portaikossa. Verkkolehden kuva toimii paremmin.

Katukriitikot. Gallupissa yleensä ihmiset eivät saa sanotuksi mitään olennaista. Nyt on kysytty nettitelevision käytöstä. Tässä edes yksi on saatu kritisoimaan: Netflixin yksipuolinen ja vähäinen tarjonta yllätti. Hyvä.

Sivu 13:

Kuuden sekunnin päättymätön videotarina. Kiinnostava ja riittävästi valaiseva juttu vine-videosovelluksesta. Tästä en tiennyt ennen. Houkuttelee etsimään lisätietoa ja ehkä kokeilemaan sovellusta itse.

Miksi tosi-tv –ohjelmia tehdään? Pienen jutun rakenne on onnistunut. Sisään mennään Iltalehden keskustelupalstan kommentilla: ”Haloo, jo riittää!”. Vastaus tulee suorasanaisesti selväksi: ohjelmatyyppiä on helppo markkinoida ja ohjelmien mainostilaa on helppo myydä.

Gradu paketissa. Opinnäytteen olennainen on saatu hyvin 300 merkkiin.

Lämpenee. Tuore kakkagate on kiitettävästi mukana, vaikka siitä käydyn keskustelun referointi jää torsoksi. Uimosen twiittaus ei ollut ehkä kiinnostavinta kommentointia. Pohdinta klikkailujournalismista, joka yltyi tässä(kin) tapauksessa käsittämättömiin mittoihin. Sen analyysin olisi toivonut kiinnostavan alan opiskelijoita.

Mediapeliä. Hyvän näkökulman kolumni, jossa rinnastetaan nykymedia some-intoiluineen murrosikään. Teksti on jäänyt piirun verran puolitiehen, viimeinen viilaus ja karsinta puuttuu. Kirkkain viesti puuroutuu paikoin, kun tavaraa ja vertauksia on liikaa.

Sivut 14-15:

Lemmikkinä tuotantoeläin. Sympaattinen eläinjuttu, hauskat kuvat. Pääjutussa tarkastellaan minipossun asemaa eläinlääkärissä, kainalossa ollaan Särkänniemen kesäpossujen talvisessa possukarsinassa. Hyvä ratkaisu niin päin, näin juttuun on saatu muutakin kuin eläinfiilistelyä.

Sivu 16:

Räkäinen ja hikinen syntymäpäivä. Perusjuttu rock-klubista, kytkeytyy vähän yllätyksettömästi teemaan. Teksti on tunnelmoivaa,, mutta kuvat kertovat aika lailla samaa tarinaa. Visuaaliselta voimaltaan samankaltaisia kuvia on yksi liikaa.

Sivu 17:

Hikoileva Primadonna Hollannista. Juusto elää. Toimiva ruokajuttu, joka kytkeytyy teemaan mainiosti. Hyvä ote käsitellä juustoa kuin henkilöä. Kuvissa on ideaa. Näkökulma on erikoinen, mutta sopii tähän juttuun. www-linkki hyvä lisä ja syventää juttua.

Muistilista: Hikisiä tapahtumia. Hyvä muistutus kulttuurin moninaisuudesta, kiinnostavasti esiteltyä tarjontaa oopperasta saunaan.

Näin koin: Hyvä kolumni. Tarkkoja ja punnittuja pointteja sukupuolieroista, niitä vahvistavista stereotypioista ja taidemuseon vastuusta.

Aune Waronen työskentelee freelancerina maakunnasta valtakunnalliseen mediaan sekä printin että radion puolella. Teatterikriitikko, kulttuuritoimittaja, radiodokumentaristi. Lisäksi hän tekee lomituksia paikallislehdessä. FM, taustalla myös taidekoulu.