sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Johanna Vehkoo (4/2013): "Kokeilkaa uusia asioita!"

Utaimen 4/2013 arvioi vapaa toimittaja Johanna Vehkoo:

Yleistä: Opiskelijoiden tekemäksi lehti on kovin konservatiivinen, niin ulkoasultaan, aiheiltaan kuin näkökulmiltaan. Kenties pyritte tällä ammattimaiseen vaikutelmaan, ja onnistutte sikäli, että moni Utaimen jutuista voisi olla yhtä hyvin vaikka Aamulehden juttu. Mutta sehän siinä juuri onkin! Suomalaisesta journalismista puuttuu uskallusta, huumoria ja kekseliäisyyttä. Älkää aloittako uraanne ihan niillä kaikista syvimpään tallotuilla poluilla. Kokeilkaa uusia asioita ja yllättäkää lukijat!

Utaimen toimitus voisi vaikka kokeilla sellaista, että toimittajille annettaisiin oma seuranta-alue, jonka aihepiireistä pitäisi löytää se tärkein ja kiinnostavin juttu. Tulevaisuuden toimittajien täytyy erikoistua ja osata joitakin asioita todella hyvin. Perushyvä yleisduunari ei enää erotu joukosta, kun kuka tahansa voi välittää informaatiota reaaliajassa.

Tavanomaisen sanomalehtijournalismin tekemisen oppii aika nopeasti. (Se ei oikeasti ole kovin vaikeata, mutta pidetään tämä toimittajakunnan sisäisenä salaisuutena.) Teistä suurin osa on oppinut sen jo. Siitä eteenpäin seuraavalle askelmalle onkin sitten jo isompi loikka.

Sitten lehteen.

Kansikuva hämmentää. Aluksi ei tajua, mitä kuvassa on. Ihminen tämän pörheän kuutin kanssa olisi toiminut kannessa paremmin. Vinkki on kyllä hyvä, ja siitä ymmärtää, mikä kuvassa möllöttää.

Nuoret vähättelevät rikosten vakavuutta. Hyvä aihe lähtöuutiseksi. Jutussa olisi voinut vielä korostaa sitä, että nuoret joutuvat muita ikäluokkia useammin rikosten kohteiksi, mutta tekevät silti keskimääräistä vähemmän ilmoituksia. Tästä ristiriidasta olisi saanut iskevän ingressin.
Uhri ei pidä laukkuvarkautta "oikeana rikoksena", vaan syyttää itseään. Erikoista. Tähän olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota.
Uutistekstissä ei kannata koskaan käyttää sanoja eilen, tänään ja huomenna. Lukija ei välttämättä lue tekstiä juuri "tänään". Käytä mieluummin viikonpäivien nimiä.

Avaus-kolumnissa oli erinomaisen ajankohtainen ja tärkeä aihe. Lennokki-sana on muuten asian merkitykseen nähden kovin kevyt – huomio, josta saisi myös kolumnin aikaan. Sanan herättämät mielikuvat eivät vastaa tappavaa todellisuutta.
"Itseään kunnioittavat" on tässä tarpeeton ilmaus ja kulunut kielikuva. Näitä pitäisi käyttää ainoastaan, jos sille on oikeasti painava syy.
Kolumnin johtopäätös on "tästä pitää keskustella". Tällaisen kolumnin voi periaatteessa kirjoittaa mistä tahansa kiistanalaisesta kysymyksestä. Sano mieluummin suoraan, mitä mieltä olet.

Hiustenvärjäyksen ikäraja on jälleen aihe, joka sisältää monelle yllättävän tiedon. Kolmannessa virkkeessä on hankala rakenne. Otanta on sen verran pieni, että ei oikeasti voisi vetää otsikon johtopäätöksiä, mutta tällaisessa leikkimielisessä Tampere-Turku -kisassa se lienee sallittua.

Röökijuttu on hyvin kirjoitettua peruskamaa. Faktalootassa hyvä kooste tupakkarajoitusten kehityksestä.

Uutisputki sisältää ihan perushyviä peruspätkiä (tosin paha numerotypo ensimmäisessä lyhyessä), mutta uutisvalinnan kriteerit eivät tule selville. Aihepiireissä on suurta vaihtelua.

Näin lehti tehtiin: Ilmeisesti koko Utainta ei ole tehty älypuhelimella. Aluksi tästä pätkästä saa tuon käsityksen.

Miksi juttu kasiluokan kertaajasta on näin lyhyt? Jarmaksen omia ajatuksia olisi voinut kuulla enemmän. Nyt melko raskaalta tuntuva ongelmien kimppu sivuutetaan yhdellä lauseella. Onko toimittajaa nolottanut kysyä lisää vaikeista aiheista? Jos kerran haastateltava on valmis puhumaan, hän todennäköisesti kertoisi enemmänkin. Hänelle voi myös luvata, että jos jostain aiheesta puhuminen tuntuu epämukavalta, ei tarvitse vastata. Toisaalta: miksi juttu on tehty? Onko tämä henkilöjuttu Jarmaksesta (ei oikein) vai onko syynä kenties kertaamisen yleistyminen (ei näytä olevan)? Mikä on jutun pointti?

Asunnottomuus on aihe, josta ei todellakaan kirjoiteta liikaa. Alussa tuntuu siltä, että asunnottoman elämän vaikeuksia vähätellään, vaikka nämä haastateltavan suusta tulevatkin. Silti voisi kysyä, miten ihminen pysyy hengissä teltassa 30 asteen pakkasilla, vaikka kuinka olisi hyvä makuupussi? Mistä hän saa rahaa ruokaan? Osio, jossa puhutaan ristiriitaisista luvuista, on sekava. Lausejärjestystä muuttamalla se selkiytyisi. Eikö Mara halunnut kertoa sukunimeään?

Kuvatekstit ovat tällä aukeamalla hyviä. Kuvatekstissä pitäisi aina olla jotakin, mitä jutussa ei kerrota, mutta ei mitään turhanpäiväistä ylijäämää. Kuvateksti tulee usein luettua heti otsikon jälkeen, ja jos se on hyvä, se houkuttaa lukemaan koko jutun.

Lepakkojuttu on mallikelpoinen uutisteksti, otsikointia myöten.

Bloggaaja lain rajamailla on aiheensa puolesta lehden kiinnostavimpia juttuja, joten olisin antanut sille enemmän näkyvyyttä. Ilmiön laajuutta olisi voinut kartoittaa. Kuinka paljon tällaista tapahtuu?

Lumi-robotti. Tämä pyrkii olemaan kuvareppari, mutta siihen ei oikein ole tarpeeksi aineksia, ei tekstissä eikä kuvissa. Uutismaisempi lähestymistapa olisi voinut toimia sittenkin paremmin. Miksi vanhuksista tulee lopussa asiakkaita? Mitä tarkoittaa otsikon sana ensikosketus? Yhden sanan otsikot ovat aniharvoin perusteltuja. Tämä lupaa jotakin herkkää ja viipyilevää, mutta jutun sisältö ei vastaa otsikon tunnelmaa. Älkää tehkö repparia repparin vuoksi. Aiheen ja kuvien pitää kantaa.

Media-aukeama: Vasta tälle aukeamalle tultuani tajusin, että lehti on rakennettu erilaisten teemojen varaan. Rakenne ei siis oikein käy selväksi. Mutta tämä aukeama on siis vähän niin kuin mini-Journalisti.

Äänessä Venla.
Perussääntö: aloita sitaatilla ainostaan siinä tapauksessa, että sitaatti on hemmetin hyvä. Tässä tapauksessa sitaatti on juuri ja juuri tarpeeksi hyvä jutun aloitukseksi. Yksi kuviteltu kuulija on kiva ajatus.

Alma Manun Lapin painotaloon liittyvästä jutusta ei tajua, onko se haastattelu/uutinen vai jonkinlainen mielipidepala. Hyviä pointteja, mutta pidetään kommentit ja uutiset eri paikoissa.

Urheilujournalismia kritisoiva kolumni on mukavan kärkevä, mutta menee hivenen pitkälle väittäessään, ettei kukaan ole kiinnostunut kriittisistä urheilujutuista.

Yt-kyssärissä päästetään vastaaja hiukan liian helpolla. Montakohan yt-juttua olen lukenut, joissa puhutaan laadun parantamisesta. Miten niin se laatu paranee, millä keinoin?

Androgyynistä mallista kaipaisi kuvaa, kun kerran hänen ulkonäöstään kirjoitetaan.

Kikkerijuttu alkaa kuvailulla, joka on muodoltaan tuttu joka toisesta lehtijutusta. Jotta kuvailu oikeasti toimisi, siinä pitää olla enemmän konkretiaa ja yksityiskohtia. Mikä rokki? Kuka pelaa, kuka voittaa, miten häviäjä ja voittaja reagoivat? Sinänsä on mielenkiintoista, että baariajanviete on myös totista kilpaurheilua.

Viinikuva on lehden onnistuinen valokuva ja perushyvän jutun olisi voinut myydä Aamulehteen. Mutta miten niin "paitsi ammattilainen myös Suomen paras"? Kai hän nyt ammattilainen on, kun kerran on paras? Suomen paras ingressin kärkeen: Suomen paras sommelier työskentelee Näsinneulassa.

Näin koin -kolumnissa hyvä pointti viinanjuonnin vaihtoehtoista. Mutta onko tuo otsikko vai ingressi vai mikä? Miksei kolumneissa ole otsikoita?


Lopuksi: Selailin pari muutakin Utainta, ja lehdet kyllä osoittavat, että perusasiat ovat aika hyvin hallussa. Nyt on hyvä keskittyä viilaamaan kieltä ja aivan erityisesti juttujen rakennetta. Uutisjutuissa suoraan asiaan, ilman repparimaisia maalailuja. Reppareihin puolestaan lisää konkretiaa. Uskaltakaa kysyä vaikeita ja kriittisiä kysymyksiä. Ennen kaikkea: ottakaa pirun hyvin selvää asioista, joista kirjoitatte. Toimittajan pitää aina tietää aiheestaan paljon enemmän kuin mitä juttuun mahtuu. Hyvä toimittaja osaa suodattaa suurista tietomääristä luotettavan ja olennaisen ja tiivistää sen lukijalle.

Johanna Vehkoo on vapaa toimittaja, journalistien kouluttaja ja Long Playn päätoimittaja. Edellisessä elämässään hän työskenteli kirjallisuustoimittajana Aamulehdessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti